sunnuntai, 20. huhtikuu 2008

Wau mikä päivä

Todella mahtava sunnuntaipäivä vaihteeksi. Upea ilma, kevättä kevättä kevättä. Pihatöitä ja piiiitkä kävely metsätiellä koiran ja vuohien kanssa. Peipot lauloivat, se on kevään ja alkukesän kauneimpia ääniä. Ihan tuntuu kasvoissa että olen saanut aurinkoa. Tosin se ei välttämättä niin terveellistä ole, mikähän mahtoi olla uv-lukema tänään? Muutenkin vaaleaihoisena ja herkästi palavana olen aina vältellyt paljoa aurinkoa ja kesät kuluvat pitkähihaisissa ja -lahkeisissa. Mutta keväällä, varsinkin nyt kun on ollut niin paljon pilvisiä päiviä, on ihanaa kun aurinko paistaa ja on valoa.

Naapurin eläkeläispariskunta näkyi kuoputtelevan puutarhaansa yhdessä. Ihan tuli tippa silmään kun katsoin heidän yhteistä työskentelyään. Yhdessä kumppanin kanssa olisi kiva tehdä kaikenlaista.Yksinkin on toki mukava ruoputella puutarhaa ja ihastella luonnon heräämistä, mutta aina ei haluaisi olla vain yksin.

Täytyy vielä todeta (kiitos kommentoijalle!) että minä en hoivaa miestäni. En auta vaikka makaisi ulkona sateessa, en edes pyykkiä pese. Ruokaa laitan samalla kuin itsellenikin, siinä kaikki. En muista hoivasinko joskus vuosia sitten - ehkä, mutta en todellakaan muista. Hän elää omaa juopon elämäänsä ja minä elän omaa elämääni, jota haluaisin elää toisin.

sunnuntai, 20. huhtikuu 2008

Kaunis sunnuntai-aamu

On kauniin kaunis sunnuntai-aamu. Pakkasta aamusella, mutta aurinko alkaa heti lämmittää ja nyt jo lämpötila plussan puolella - ainakin aurinkoisissa paikoissa. Hetken osasin olla aidosti onnellinen kun vein vuohet tarhaan ja kannoin niille vedet ja heinät. Ja aurinko oli juuri noussut ja lintujen viserrys täytti ilman! Tunsin hetken todellista onnea!

Sitten kävelikin äijä pihalla vastaan, haisee kuin rankkitynnyri ja umpikännissä ennen klo 7 aamulla. Ja pullo kainalossa. Kova kiire sammua. Ja nyt onkin sammuksissa sohvalla. Ahdistusta ja masennusta taas. Miten voi kaksi ihmistä asua samassa huushollissa ja olla niin etäisiä. Kauheaa kun entisen läheisyyden tilalle on tullut etäisyys ja vastenmielisyys. Joinain viikonloppuina emme vaihda sanaakaan keskenämme. Uskomatonta!

Itse asiassa äijä on periaatteessa täysi pultsari. Erona vain se, että on jotenkin onnistunut pysymään työpaikassaan (työnantajan kanssa tosin välillä on neuvotellut ja laitettu kotiin selviämään) ja on asunto (MINUN asuntoni, MINUN kotini!). Muuten se sopisi aivan hyvin tuonne kaupungille puistonpenkille örisemään toisten juoppojen kanssa.

Olisi ollut ihanaa tänä aamuna kun olisi ollut joku jonka kanssa juoda aamuteetä ja katsella huurteista maisemaa, jutella ja olla yhdessä onnellinen. Yksin - tai oikeastaan koiran kanssa -. voin olla hetkittäin onnellinen. Silloin pystyn olemaan onnellinen kun onnistun unohtamaan äijän. Kun onnistun uskottelemaan itselleni että asunkin yksin, vain koira ja vuohet seuranani. Mutta sitten iskee todellisuus vastaan kun äijä hoippuu pihalla matkalla pullokätkölleen. En uskoisi tätä jos joku kertoisi elämästään näin! Mutta pakko uskoa kun elän tätä elämää. Kuinka kauan - sitä en tiedä. Olen joka tapauksessa nyt päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni siinä asiassa, että en turvaudu alkoholiin lohdutuksena. Sitä olen nyt tehnyt liikaa ja se on huono tie. Siitähän näen hyvän esimerkin päivittäin. Voi paska!

lauantai, 19. huhtikuu 2008

Elämä umpikujassa

Nyt on pakko alkaa miettiä miten pääsen ulos elämäni umpikujasta. Olen alkoholistin avopuoliso. Olen ahdistunut. Olen viime aikoina juonut itsekin liikaa ja se on jo näkynyt töissänikin.

Tilanne on umpikuja: mies ei suostu muuttamaan pois ja minä en voi enkä halua muuttaa pois. Olen saanut hankittua elämäni unelman, punaisen tuvan ja perunamaan. Talo on nimissäni, samoin velat. Mies ei lähde vaikka pyydän. Ei vaikka tietää ja tuntee että rakkautta ei enää ole. Ei läheisyyttä, ei edes yhteistä puheenaihetta. Mies makaa kammarissa kuorsaten illat ja viikonloput. Raahautuu laskuhumalassa töihin aamuisin, palaa posket punaisina nousuhumalassa.

En edes oikein käsitä miten olen itseni tähän jamaan saanut! Ensin oli tietysti Suuri Rakkaus ja Ihana Mies. Sitten oli enää rakkaus ja mies. Sitten vain mies. Nyt ei sitäkään, vain ihmisraunio.

Pikkuhiljaa asiat vain kehittyivät näin. Nyt olen ahdistunut, en jaksa olla yksin kun toinen on zombina kaiken aikaa. Haisee ja on siivoton. Talo huutaa kunnostamista, äijä vain makaa. Rahat on tiukilla, äijä vain dokaa - siihen on aina rahaa runsaasti. En halua luopua unelmastani, mutta siitä on tulossa painajainen!