Nyt on pakko alkaa miettiä miten pääsen ulos elämäni umpikujasta. Olen alkoholistin avopuoliso. Olen ahdistunut. Olen viime aikoina juonut itsekin liikaa ja se on jo näkynyt töissänikin.

Tilanne on umpikuja: mies ei suostu muuttamaan pois ja minä en voi enkä halua muuttaa pois. Olen saanut hankittua elämäni unelman, punaisen tuvan ja perunamaan. Talo on nimissäni, samoin velat. Mies ei lähde vaikka pyydän. Ei vaikka tietää ja tuntee että rakkautta ei enää ole. Ei läheisyyttä, ei edes yhteistä puheenaihetta. Mies makaa kammarissa kuorsaten illat ja viikonloput. Raahautuu laskuhumalassa töihin aamuisin, palaa posket punaisina nousuhumalassa.

En edes oikein käsitä miten olen itseni tähän jamaan saanut! Ensin oli tietysti Suuri Rakkaus ja Ihana Mies. Sitten oli enää rakkaus ja mies. Sitten vain mies. Nyt ei sitäkään, vain ihmisraunio.

Pikkuhiljaa asiat vain kehittyivät näin. Nyt olen ahdistunut, en jaksa olla yksin kun toinen on zombina kaiken aikaa. Haisee ja on siivoton. Talo huutaa kunnostamista, äijä vain makaa. Rahat on tiukilla, äijä vain dokaa - siihen on aina rahaa runsaasti. En halua luopua unelmastani, mutta siitä on tulossa painajainen!