Todella mahtava sunnuntaipäivä vaihteeksi. Upea ilma, kevättä kevättä kevättä. Pihatöitä ja piiiitkä kävely metsätiellä koiran ja vuohien kanssa. Peipot lauloivat, se on kevään ja alkukesän kauneimpia ääniä. Ihan tuntuu kasvoissa että olen saanut aurinkoa. Tosin se ei välttämättä niin terveellistä ole, mikähän mahtoi olla uv-lukema tänään? Muutenkin vaaleaihoisena ja herkästi palavana olen aina vältellyt paljoa aurinkoa ja kesät kuluvat pitkähihaisissa ja -lahkeisissa. Mutta keväällä, varsinkin nyt kun on ollut niin paljon pilvisiä päiviä, on ihanaa kun aurinko paistaa ja on valoa.

Naapurin eläkeläispariskunta näkyi kuoputtelevan puutarhaansa yhdessä. Ihan tuli tippa silmään kun katsoin heidän yhteistä työskentelyään. Yhdessä kumppanin kanssa olisi kiva tehdä kaikenlaista.Yksinkin on toki mukava ruoputella puutarhaa ja ihastella luonnon heräämistä, mutta aina ei haluaisi olla vain yksin.

Täytyy vielä todeta (kiitos kommentoijalle!) että minä en hoivaa miestäni. En auta vaikka makaisi ulkona sateessa, en edes pyykkiä pese. Ruokaa laitan samalla kuin itsellenikin, siinä kaikki. En muista hoivasinko joskus vuosia sitten - ehkä, mutta en todellakaan muista. Hän elää omaa juopon elämäänsä ja minä elän omaa elämääni, jota haluaisin elää toisin.